Neuvostoliiton aloitettua laajamittaisen hyökkäyksen Suomeen 30.11.1939, oli iso osa sotasuunnitelmaa katkaista Suomi pohjoisessa keskeltä halki – ja näinollen katkaista tärkeät huolto- ja siirtymäreitit isoon osaan pohjoista Suomea. Lisäksi tämä olisi mahdollistanut Neuvostoliiton joukkojen hyökkäykset niin pohjoisesta kuin idästä Suomen asutuskeskuksien suuntaan. Yksi kolmesta katkaisulinjasta kulki reittiä Kemijärvi-Rovaniemi-Tornio Neuostoliiton rajalta Suomi-Ruotsi rajalle. Tämän tehtävän täyttämiseen Neuvostoliitto käytti 122 jalkaväkidivisioonaa, jota johti Eversti Peter Shevchenko.
Eräs neovostojoukkojen pataljoona, osa 596. jalkaväkirykmenttiä, joka taas oli osa edellämainittua 122 jalkaväkidivisioonaa, sai 19.12.1939 tehtäväkseen kiertää Suomalaisjoukot etelästä, ja edetä etulinjan taakse. Päätehtävänä oli katkaista Suomalaisille tärkeä Salla-Kemijärvi tie, ja tämä tavoite tarkoitti Mäntyvaara- nimisen pikkukylän valtaamista. Sodan tässä vaiheessa Neuvostojoukot olivat absoluuttisen varmoja voitostaan, jopa siinä määrin että eräät yksiköt kantoivat mukanaan voittojuhlaan tarkoitettuja bannereita ja lippuja joita käytettäisiin Ruotsin rajalle saavuttaessa. Kyseinen Neuvostopataljoona onnistui kiertämään Suomalaiset joukot täysin, ja pääsi asemiin Mäntyvaaran pohjoispuolella olevaan tunturiin, noin 500 metriä kylästä pohjoiseen ilman taistelua. Täällä Neuvostopataljoona asettui edullisiin asemiin, ja alkoi valmistella Salla-Kemijärvi tien katkaisua. Tien katkaisu olisi voitu suorittaa heti, mutta joukot saivat käskyn odottaa Stalinin syntymäpäivää 21.12 – tien katkaisu olisi merkittävä positiivinen saavutus Neuvostojoukoille, ja näinollen upseeristo halusi säästää operaation syntymäpäivälahjaksi johtajalleen. Tässä vaiheessa tien katkaisu olisi ollut merkittävä askel Neuvostoliiton sotasuunnitelman toteutumisessa, ja olisi saattanut aiheuttaa peruuttamattoman – Suomen kannalta tuhoisan – tapahtumaketjun. Kaikki oli valmista tätä ratkaisevaa liikettä varten, mutta tänä päivänä Mäntyvaarassa kohtalo puuttui peliin.
Lapin Ryhmän sotilaita talvisodassa. SA-Kuva.
Suomen Osasto Roininen – nimetty komentajansa mukaan, ja koostuen tässä vaiheessa kolmesta jalkaväkipataljoonasta – oli aktiivisessa taistelukosketuksessa 16-19.12 Joutsijärven alueella, kymmeniä kilometrejä Mäntyvaaran itäpuolella. Rintamavastuussa tässä taistelussa oli Erillinen Pataljoona 17 (Er.P.17), lempinimeltään Sallan Pataljoona, joka koostui kahdesta jalkaväkikomppaniasta sekä konekiväärikompaniasta. Raskaiden taisteluiden jälkeen Sallan Pataljoona sai käskyn siirtyä etulijasta lepoa ja huoltoa varten, ja rintamavastuu annettiin korvaavalle pataljoonalle aamulla joulukuun 20. päivä. Käsky kuului niin, että Sallan Pataljoonan tulisi siirtyä asemiin Mäntyselkään, noin 5 kilometriä Mäntyvaarasta länteen. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että Neuvostojoukot Mäntyvaarassa olisivat jääneet asemiinsa ilman vastustusta. Nyt oli kohtalon aika muuttaa historian kulkua.
Lähetti jonka piti tuoda irtautumiskäsky Sallan Pataljoonalle, muisti käskyn kohdepaikan väärin. Käskyn piti ohjata pataljoona Mäntyselkään, mutta lähetti muistikin paikan väärin ja antoi käskyn siirtyä Mäntyvaaraan – suoraan tehtävän suorittamista odottavan Neuvostojoukon valloittaman tunturin juureen.
Sallan Pataljoonan sotapäiväkirjat kertovat tarkasti Mäntyvaaran tapahtumien kulusta. Heti pataljoonan saavuttua Mäntyvaaraan, ja esikunnan asetuttua taloihin, kuultiin raportteja houpatossujen jäljistä lumessa ja paikallisten havaintoja erikoisesta 40 ihmisen joukosta alueen lähellä. Rykmentiltä tuli saman tien komento tiedustelutehtävästä pohjoisen suuntaan, ja ryhmänjohtajan sekä neljän sotamiehen joukko lähtikin heti tehtävää suorittamaan – suuntana pohjoinen, ensimmäisenä kylän pohjoispuolella olevan tunturin huippu. Vain parin minuutin kuluttua tiedustelupartio joutui tulitaisteluun tunturin juurella, ja ensimmäiset laukaukset yhdessä sodan ratkaisevimmista taisteluista oli ammuttu.
Taisteluun tottunut Sallan Pataljoona sijoittui hyökkäysmuodostelmaan nopeasti ja omatoimisesti. Lyhyessä ajassa oli kaksi kompaniaa ketjussa kylän laidalla, ja kolmas kompania konekivääreineen varmistamassa itään vievän tien suunnan. Esikunta oli kylän muutamassa talossa, kymmenia metrejä etulinjasta. Pataljoona sai yksinkertaisen käskyn – etsi ja tuhoa tunturissa sijaitseva vihollinen. Mäntyvaaran taistelussa oli monia erikoisia seikkoja – Suomalaisjoukko hyökkäsi koko matkan ylämäkeen, mikä on sotataktiikassa eräs vaikeimmin toteutettavia asioita. Lisäksi alueella oli -15 asteen pakkanen, 15 senttiä lunta, sekä lähes koko päivän kestävä pimeys. Nämä asiat ja taistelun nopea kehittyminen tarkoittivat hyvin raakaa lähitaistelua. Kuvaavaa lienee tarina siitä, kuinka Suomalaisjoukot tunnistivat vihollisen selkään taputtamalla – Neuvostojoukoilla oli pienet reput selässään kun taas Suomalaiset olivat jättäneet reppunsa lähtöasemiin. Sotilaat taputtivat pimeässä näkyviä ihmishahmoja selkään, ja jos tunsivat repun, antoivat puukon tai aseen perän puhua luotien sijaan. Pimeä, kaoottinen ja raaka taistelu kesti useita tunteja, ja Suomalaisjoukot etenivät hitaasti mutta varmasti kohti tunturin lakea.
Taistelun kerrotaan sotapäiväkirjoissa loppuneen kuudelta illalla – Suomalaisjoukot olivat toteuttaneen saadun käskyn, ja Neuvostojoukot Mäntyvaarassa olivat joko tuhottu tai paenneet. Ennen taistelua Suomalaisten tiedustelun arvio vihollisen vahvuudesta oli noin 50-100 sotilasta – taistelun jälkeen arvio vihollisen kaatuneista oli noin 250, Suomalaisten kaatuneita taas oli 17. Myöhemmin Neuvostotappioiden määrä varmistui 380:n mieheen, ja tämä luku löytyy jukkohaudan muistomerkistä Mäntyvaaran pohjoispuolelta. Jälkeenpäin tarkasteltuna taistelun lopputulos oli lähes ihme – ja koko taistelu tapahtui pelkästään lähetin muistaessa paikannimen väärin. Huomioitavaa on, että useampi sotahistorian tutkija pitää Mäntyvaaran taistelua eräänä koko talvisodan merkittävimmistä.
Tähänkään päivään mennessä Suomalaisten totaalisen voiton syitä Mäntyvaarassa ei ole osattu selittää. Tätä viestiä huokuu myös taistelupaikan itäpuolelle 1960 pystytetyn muistomerkin teksti: ”Tässä auttoi Herra”.
Perinnetalo kesällä
Perinnetalo talvella
Mäntyvaaran kylässä, josta taistelu alkoi ja jossa oli Suomalaisten esikunnan majapaikat, oli muutamia ennen sota-aikaa rakennettuja perinteisiä talonpoikaisasumuksia. Ennen sotaa yksi näistä rakennuksista kuului paikalliselle viljelijälle, jonka molemmat pojat kunnostautuivat sodassa esimerkilliesti – ansaiten allekirjoitetun kunniamaininnan Marsalkka Mannerheimilta itseltään. Talon pojat kunnostautuivat sodassa, ja talo itsessään seisoi erään ratkaisevan taistelun keskipisteessä.
Tänä päivänä tämä talo on Kakslauttasella joen rannassa, Kakslauttanen Arctic Resortin alueella. Taloa kutsutaan nimellä ”Traditional house” – perinnetalo – ja talon seinältä löytyvät edelleen talon poikien kunniamaininnat sodan ajalta Mannerheimin allekirjoittamana. Koko rakennus siirrettiin Mäntyvaarasta Kakslauttaselle ja entisöitiin muistoksi menneestä maailmasta. Rakennus oli kolmen talon ryhmässä, joista kaksi muuta olivat jo lahonneet käyttökelvottomaksi. Kakslauttasen perinnetalo saatiin pelastettua viime hetkellä ennen katon lopullista hajoamista.
Tänä päivänä perinnetalo on täysin entisöity, ja se on varattavissa vieraidemme yöpymispaikaksi. Perinnetalossa voit kirjaimellisesti nukkua talossa joka oli Suomen historian käännekohdassa.
